Puualusten uusi elämä

Servettikaapissa oli ollut säilössä vähintäänkin viimeiset kymmenen vuotta neljä puista puualustaa. Monenlaista turhaketta on viime vuoden aikana hävitetty kevytmarituksen myötä, mutta nämä olivat jostain syystä pelastuneet hävitykseltä ja kierrätykseltä. En kyllä muista, että näitä olisi koskaan käytetty, ja nyt ne saivat uuden mahdollisuuden. Löysin palan Marimekon kangasta ja sipaisin kangaspalat servettitekniikalla levyjen päälle. Nätit tuli! Nyt on samaa kuosia alusissa, keittiön liinassa ja verhoissa.

Jääpalainstallaatio on nyt valmis

 

Hartaasti ja vaivalla valmistettu jääpalainstallaatio on nyt valmis ja loistaa hyvin pimeässä talvessa. Tätä kasaa on valmistettu todellakin pitkä aika, sillä olen ollut täysin kelien armoilla: välillä on syntynyt materiaalia ja välillä se on sulanut pois. Uuden kesähuoneen nurkalle jäi loppukesällä kasa laattoja ja jo silloin suunnittelin siihen jotain lyhtyä. Laatat piti kyllä asetella parempaan asentoon, mutta talvi yllätti.

Edellinen parin vuoden takainen jäälyhty oli tehty ilmapallomuoteilla ja se oli tosi työläs. Tämä oli paljon helpompi koota maitopurkkikuutioista, vaikka "liimaamisessa" olikin vähän säätämistä. Virittelin sisälle kunnon valot led-valosarjasta. Katsotaan nyt kauanko tämä loistaa!

Pikkuisen betonista

Tässä viime kesästä asti suunnitteilla ollut betonipuuhailu eli kynttilänjalat. Olin ostanut askartelubetonia ja jauhoämpäri on odottanut oikeaa hetkeä perähuoneen kaapissa aika pitkään. Taas jälleen kerran toteutus oli hankalampaa kuin ennalta osasin odottaa, eikä lopputulos oikein vastannut alkuperäistä visuaalista mielikuvaa. Materiaali on kyllä tuttu ja tiedän hankaluudet sen kanssa. Minulla oli sisältä pinnoitettuja pahvipurkkeja ja rautakaupasta ostin kupariset holkit kynttilänpitimiksi, sisämuottina on käytetty öljykynttilöitä.
 

Kuvittelin, että muoteista paljastuu tasaisen sileitä luomuksia, mutta valu oli epätasaista ja kynttilän yläreuna parissa jalassa aivan vino. No, eihän se betonin hiominen niin vaan onnistu! Tulee paljon sotkua ja pitää työskennellä hengityssuojain naamalla ja suojalasit päässä. Yritin tasoittaa yläreunaa hiekkapaperilla ja halpismanikyyrisetin hiontalaitteella, mutta eipä se oikein onnistunut.

Lopulta keksin päällystää jalat betonitahnalla. Olin nimittäin ostanut pinnoitesetin ja kokeillut jo betonointia onnistuneesti. Tällä tahnalla voi nimittäin tehdä betonisen vaikka maitopurkista! Pakkauksessa on pasta, tumma väriaine ja lasite, jotka sivellään työn päälle. Tahnalla yritin tasoitella isoimmat kolot ja kuopat ja sain pahimman jalan yläreunasta melko tasaisen. 

Lopputulos: No, tulipahan tehtyä, kun oli niin pitkään suunniteltu. Ei jatkoon, eikä sarjatuotantoon varsinkaan. Nämä kolme jäävät nyt erinomaisiksi uniikkikappaleiksi.

Tässä betonipastalla käsitelty vanha kattolampun kupu. Taidan jatkaa tällä sivelylinjalla! :)

Uusi vuosi - uudet mukavat värkkäilyt (toivottavasti)

Korkkiporot pääsivät myös jouluasetelmaan ja nettikorttikuviin. Poroja paimentamassa 60-lukulainen Lapin tyttö, seuranaan Tallinnasta joskus ostetut puumäyrikset. Taustalla LOVIn kauniita puukuusia.

 

 

Tässä loppuvuoden värkkäilyjä. Jouluaskartelut odottivat oikeaa hetkeä ja enemmän kului aikaa suunnitteluun, kuin itse tekemiseen. Meillä löytyy materiaalia vaikka kuinka tämän tyyppiseen pullonkorkkiaskarteluun, sillä vintissä on valtava pahvilaatikollinen erilaisia korkkeja. Keksittiin muinoin, että säästetään kaikki korkit. Ja on säästetty. Siellä on monia kerroksia ja nyt käytössä oli vain tuorein osa, kun etsin materiaalia näihin poroihin. 

Aluksi oli tarkoitus tehdä muutama iso poro syksyllä kaadetuista koivuista, mutta lumi peitti alleen materiaalit, eikä isäntäkään oikein ollut innostunut sahaamisesta. Luulin, että olin itse keksinyt nämä porot, mutta joku oli jo ehtinyt ensin. Suurin ongelma oli löytää sopivat sarvet poroille. Parhaaksi osoittautuivat syreenin oksat. Poroja syntyi 13 kappaletta. Nyt tokasta on jäljellä enää 5, sillä suurin osa pääsi omaan (toivottavasti rakastavaan) kotiin. Osa jouluasetelmista sai alustan koivukiekosta, mukaan tuli myös vanhasta kirjasta taiteltu kuusi.

Niukkuusteema ja kierrätysajattelu tai aineettomien lahjojen antaminen jatkuu myös tänä vuonna. Ja tulen edelleenkin tekemään kaikki lahjat itse - sori vaan! Lahjan mukana olen antanut ohjeen: jos lahja ei miellytä, sen voi ihan hyvin vaikka polttaa (jos on siihen sopiva materiaali), lahjoittaa edelleen tai myydä vaikka kirpparilla. Sillä ajatushan on tärkein! Itse olen saanut hyvää mieltä, kun olen suunnitellut lahjaa ja ajatellut lahjan saajaa sitä tehdessä. Toivottavasti myös lahjan saajalle tulee hyvä mieli, onhan lahja ainutlaatuinen ja ajatuksella tehty.

Yhden lupauksen tälle vuodelle annan.  Tulen askartelemaan säännöllisesti joka viikko ja lupaan laittaa värkkäyksistä myös kuvia tänne. Kovin laajamittaiseen massatuotantoon en toivottavasti taas haksahda. Kerran tein käpytonttuja 120 kipaletta, eikä akuutti tenniskyynärpää siitä ainakaan parantunut.

Muistoja menneeltä vuodelta 2017

Mukavia muistoja menneeltä vuodelta. Kuvissa kotipihaa ja rakkaita maisemia lähistöltä. Mukana vuoden seikkailuissa Pyry (Joenpenkan Aito-Artturi) ja terhakka tyttärensä Roihu (Joenpenkan Oona-Onnenapila).

Osa kuvista löytyy julkiselta Instagram-tililtä, jonka otin käyttöön keväällä. Temmesjoki ja sen eri vuodenaikoina muuttuva maisema on rakas kuvauskohde ja sitä iloa haluan jakaa Instagramin kautta muillekin.