lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulukorttimuistoja

Joulukorttien tekeminen ja lähettäminen on rakas ja tällä hetkellä ainut jouluperinne, josta en ole vuosien aikana vielä luopunut. Tänä vuonna harkitsin tosin ensimmäisen kerran vakavasti, että jätän joulukortitkin lähettämättä ja lahjoitan sopivan summan jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle. Moni varsinkin vanhempi odottaa ja arvostaa perinteistä joulutervehdystä, joten iso nippu kortteja lähti tänäkin vuonna. Mietitään asia taas ensi vuonna uudemman kerran.

Olen koko ikäni tehnyt käsillä kaikenlaista - ommellut, rakentanut, askarrellut, tuunannnut ja värkkäillyt erilaisista materiaaleista. Muistan nuoruusajan kokeilut, kun tilasin mm. Tee itse -lehden kautta erilaisia uusia askartelumateriaaleja uunissa sulatettavia muoveja, muovailumassoja jne. 1970-luku olikin värkkäilyni kulta-aikaa. Näpertelyvimma sai vauhtia varsinkin joulun alla ja nyt vanhempana kaikenlainen näprääminen ja askartelu on päässyt taas uuteen vauhtiin. Nykyisin lehdet, netti ja taitavien, luovien ihmisten blogit ovat täynnä ideoita ja kaupat sekä nettikaupat pullollaan mitä erilaisempia ja innostavampia materiaaleja, joiden avulla voi toteuttaa itseään ja ehkäpä ilahduttaa myös ystäviään.

Sain viime vuonna joulun alla tädiltäni nipun vanhoja joulukortteja, jotka olin antanut heille vuosikymmenien aikana. Nyt kaikki nuo kortit on skannattu arkistoon talteen. Omiakin vanhoja kortteja on tallessa yli 50 vuoden ajalta, ja olen säilyttänyt viimeisten kymmenien vuosien ajalta kaikki ne kortit, jotka on itse askarreltu tai tilattu omista valokuvista. Ovathan ne persoonallisia ja ainutlaatuisia! 

Vanhin itse tehty tädillä säilynyt joulukortti on vuodelta 1976 ja 38 vuoden ajalta puuttui tädiltä vain viiden joulun kortit. Kaikki kortit ovat olleet joko itse tehtyjä alusta loppuun erilaisilla tekniikoilla tai sitten tulostettu tai painatettu omista valokuvista. Viime vuosina jakelu on ollut niin laajaa, että korttitehtailu on jäänyt ja viimeisten vuosien kortit onkin tehty teetetty usein omista valokuvista tai muuten suunniteltu itse kuvankäsittelyn menetelmin.

Monenlaista tekotapaa on tullut vuosien varrella kokeiltua. Tekniikoista löytyy: tussi, akvarelli, metallifolio, ristipistotyö, virkkaus, lasimaalaus, kohovärit, askartelumassa, huopa, kalvoväri, helmet, sormiväri, kuviopaperit jne.


 www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi 

Tonttutyttö vuodelta 1976

Joulupossut 1979

Kortin pieni ristipistotyö 1982

Vuoden 1983 korteissa oli virkattu lumihiutale.

Omppu 1983

Huopakuvio 1980-luvun lopulta

Helmiaskartelua kortteihin 2000-luvun lopulla

Tämä lienee viimeisin itse askarreltu kortti 2000-luvun lopusta.





torstai 24. joulukuuta 2015

Jouluiloa Joenpenkalta!


www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/
Vauhdikkaat mäyräkoirat Joenpenkan Wanha Emäntä Nora sekä Peräkamarinsohvaperunapoikansa Pyry eivät pysy niin kauaa aikaa kunnolla paikoillaan, että koiramainen joulukuva onnistuisi, joten ihastuttavat puiset mäykyt kera poron toimivat sijaisina. Vanha ja rakas joulukoriste on kirpparilta joskus ostettu Lapin tyttö ja seuraksi sopivat erinomaisesti myös LOVIn kauniit kuuset.

PS. kuvausyrityksen tuotosta vuodelta 2013 voi kurkkia täältä!

Jouluiloa kaikille!

lauantai 19. joulukuuta 2015

Joulun odotusta

 
Valkoinen amaryllis availee kukkiaan. Luvassa on 14 kukkaa.

Joulun tunnelmaa tuli ilman suursiivousta. Riitti vain, että pesin, silitin ja vaihdoin jouluisemman liinan olohuoneen pöydälle. Tässä Marimekon lempikuosi: Eija Hirven vuonna 2009 suunnittelema Kumina, josta löytyy kolme kaunista väriversiota levitettäväksi olohuoneen isolle pöydälle.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Valoa pimeyteen - (mäykky)heijastimet heilumaan!



Nyt on facebookissa menossa kahden mäyräkoiran Matin ja Niilon Siiri-emännän alkuun ponkaisema kampanja Taikaviitta – Siistii olla nolo, jossa kaikkia kannustetaan näkymään paremmin pimeässä.

Taikaviitta ei ole todellakaan nolo juttu, eikä ole noloa laittaa heijastimet heilumaan. Heijastinvalikoima on nykyaikana todella monipuolinen ja laadukkaista heijastinmateriaaleista voi itsekin tehdä mieluisia heijastintuotteita ja heijastinkoruja. 

Eilen kehittelin vähän fiinimpää hihaheijastinta ja ikiaiheet eli mäyräkoirat ovat olleet heijastinkorujen malleina jo monta vuotta. Nyt olen tehnyt myös ison kasan helmikoruja - enkeleitä ja korentoja. Korennot on tehty Helmikaupan ohjeella.



Tässä heijastin on 1960-luvulta eli TALJAn (Tapaturmantorjunta-yhdistyksen liikennejaos 1938 – 1971) heijastin vuodelta 1961, jolloin Philips lahjoitti kaikille Suomen kansakoulujen ekaluokkalaisille tämmöiset heijastimet. Tämä meidän aarre on Hannun veljen peruja. Nyt meillä on paljon enemmän valinnanvaraa heijastintuotteissa!

http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/

Uudet hihaheijastimet. Pohja huopaa, päällä pitsiä. Ja kehtaa kyllä käyttää!


http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/

Iso läjä korentoja ja kaikki tietysti erilaisia.

















http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/

Karkkarifiguuri on rakas kestosuosikki - tietenkin! Löytyy itsetehtyjä piparimuotteja, tyynyjä, kasseja, keramiikkaa, kutistemuovijuttuja ja näitä huopaheijastimia.

http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/

http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/

http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/

http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/

http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/ 

Viimevuotisia värkkäyksiä: heijastimia ja avaimenperiä.






torstai 3. joulukuuta 2015

Pitsa, josta tulikin aivan jotain muuta




Yhtäkkiä vaan teki mieli pitsaa! Ei muuta kuin uuni lämpiämään ja taikinan tekoon. Mutta minäpä olikin just raivannut kaikki keittiön kaapit ja vanhentuneet kuiva-aineet: jauhot, ryynit, siemenet, leseet jne. oli heitetty joko pois tai sitten luovutettu luonnon kiertoon linnuille. Kaapista löytyi kyllä jauhoja, mutta ei kuivahiivaa, kun nekin olivat vanhentuneet terveellisemmän vuoden aikana. 

Onneksi pitsapohjan voi tehdä leivinjauhetaikinastakin ja pääsin kokeilemaan ilmaislahjan Kotilieden Ison leivontakirjan ohjetta. Sain tämän ilmaiskirjan jonkun lehtitilauksen kylkiäisenä ja kirja vaikutti pikaisesti selattuna tosi hyvältä ja monipuoliselta.

Kirjassa oli kiireiselle pitsanhimoiselle hyvä pohjan ohje: 

  • 5 dl vehnäjauhoja 
  • 2 tl leivinjauhetta
  • ¼ tl suolaa
  • 75 g voita tai margariinia
  • 2 dl maitoa. 


Sulatettu ja jäähdytetty rasva sekoitetaan jauhoihin ja lopuksi lisätään maito ja taikina sekoitetaan nopeasti sopivaksi taikinaksi.  Muovasin taikinan kiinteäksi leivinpaperin ja jauhojen avulla (minä en nimittäin käsiäni taikinoihin sotke). Ja tietysti tapani mukaan vähän muuntelin ohjetta. Korvasin osan jauhoista spelttijauholla kuten tavallista, suolan vaihdoin yrttisuolalla, käytin voita (tietysti) ja maidon sijasta laitoinkin vettä. Heitin joukkoon myös pussinpohjat kuivettunutta parmesanraastetta.

Koska tänä terveysvuonna en ole juurikaan käyttänyt säilykkeitä, ei kaapissa ollut tomaattimurskaa, eikä löytynyt paljon muitakaan täytteitä. Korvasin tomaatin ranskankermalla ja täytteeksi tuli yksi nahistunut kesäsipuli sekä viimeistä käyttöpäivää huutava paketillinen Jamón Serrano –kinkkua. Oliiveja sentään löytyi purkillinen ja ne laitoin myös mukaan. Mausteeksi riitti mustapippuri.

Pitsasta tulikin lippujen lopuksi nyt niin muodikas ranskalaissaksalainen herkku eli Flammkuchen! Tässä uunin arinalla paistettavassa avopiirakassa täytteenä on alunperin vain ranskankermaa, savustettua sianlihaa ja keväisin ehkä lisänä tuoretta sipulia. 

Ja tällä pohjalla taidan tehdä ”pitsat” jatkossakin. Pohja passaa varmaan myös muihin avopiirakoihin, jotka yleensä teen yksinkertaisella sekoitetun rahkavoitaikinan ohjeella niukoin täyttein ilman tuorejuustoja.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Onkos tullut kesä?

Kesä on tullut taas talven keskelle! Talvea ja lunta kesti vain muutaman päivän. Nyt maa on taas aivan lumeton ja suunnittelen jopa myöhäistä perennapenkin perkkausta.

Tunnelmoidaan sitten sisällä kynttilöitä poltellen ja köllötellään takkatulen lämmössä. Onneksi näin joulun alla on kaikenlaista pientä puuhaa ja värkkäilyä. Niin - ja onneksi ei ole lumitöitä!
 
Herkkä ja vaatimaton jouluruusu ilahduttaa.

Tunnelmaa terassilla.


tiistai 24. marraskuuta 2015

No, nyt tuli talvi!


Perjantain ja lauantain välisenä yönä satoi viimein lunta ja sitä tulikin ihan kolattavaksi asti! "Talkkari" oli (taas) omilla reissuillaan, joten oli pakko kolata pikkukoirapiha ja käytävät koira-aidan vierustalle ja isolle puolelle. Ei haittaa - kunto kasvaa kohisten talkkarin apulaisella.

Nora oli vähän ihmeissään aamulla, kun maa oli aivan valkoinen. Ja Pyry oli taas omassa elementissään ja nimensä veroinen. Pyry ei kyllä mielellään tassujaan kastele kostean kylmällä pihalla, mutta heti kun on vähän pakkasta ja lunta niin vauhti onkin aivan toinen.

Tavallisesti poikaa saa houkutella postireissulle, mutta nytpä homma menikin aivan toisin päin. Molemmat äiti sekä poika viihtyivät tuntitolkulla pihassa ja saivatpa päästäisen eräksi vauhdikkaan jahtitapahtuman päätteeksi.


Nora se pyyhkii tassunsakin käskystä! Valitettavasti mummeli on koko ikänsä ollut tosi äänekäs. Onkohan mummelin omakin kuulo jo mennyt? Tässä pätkässä on myös ääninäyte mukana.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Tuttu teekuppi Annalla ja Alexilla


Kirpparilta joskus ostettu Arabian kauniin sininen teekuppi vilahti taas Solsidanin jaksossa, jossa Anette ja Mickan olivat kyläilemässä Annan ja Alexin luona. Pariskunnan iloisen värikkäässä retrotyyliin sisustetussa kodissa vilahtaa muitakin tosi kauniita esineitä, astioita, huonekaluja ja pirtsakoita retrokuoseja. Tässä räiskyvän värikylläisessä kodissa tunnelma on aivan toinen kuin Mickanin ja Fredden skandinaavisen niukasti ja tyylikkään viileästi sisustetussa avarassa ja valoisan vaaleassa luksuskodissa.

Arabian S-sarjan kivitavarateekupin ja asetin on suunnitellut Ulla Procopé ja kauniin käsinmaalatun kukkakuvion sarjaan Hilkka-Liisa Ahola. Ahola työskenteli muutaman harjoitteluvuoden jälkeen Arabian taideosastolla vuosina 1947 - 1974. Teekupin kuvio on suunniteltu 1971 ja se on ollut tuotannossa 1970-luvun alussa. S-sarjaa on myös tunnettu Ruska-astiasto. 

Täältä Laatutavara.comin sivuilta Facebookista löytyy lisää tietoa Aholasta ja hänen töistään.

Kuvankaappaus: YLE Areena, Solsidan - Onnea onkimassa.

 
  





torstai 12. marraskuuta 2015

Mäyräkoirat ovat tulleet uunista ulos

Käväisin syyskuun alussa keramiikkakeskiviikkona muutaman kilometrin päässä sijaitsevan Keramiikkapaja TiinaMarin pajassa vähän leipomassa mäyräkoiria.

Savi on ihan uusi materiaali mäykkyhommissa. Tämä kestoaihe löytyy kyllä monesta värkkäilystä ja mäyräkoiran vauhdikkaan hauska hahmo on ikuistettu mm. tilkkutyynyihin, kangaskasseihin, huopaheijastimiin ja avaimenperien krymppisfiguureihin. Löytyypä peltinauhasta itseväännellyt piparimuotitkin.

Uunista tuli ulos kolme vauhdikkaan virtaviivaista tyylittelyä sekä muutama melkein rotumääritelmän mukainen mäyräkoira. Ja karkeakarvaisia tietenkin! Kun pääsin niin hyvin vauhtiin leivoin myös pienen keramiikkapatsaan ja siitähän tuli ANI!

Valitettavasti Anin toinen korva oli repsahtanut poltossa, mutta sepä ei haittaa. Eipä tämä teos oikein ole kuvanveiston riemuvoitto tai muotoilutaidon kirkkain helmi, mutta on siinä kyllä vuosi sitten poisnukkuneen rakkaan mäykkykasvatti Anin henkeä. Iloinen pilke silmäkulmassa, vauhdissa lepattavat korvat ja pikkumerirosvon parta pusuista pörröllään.

Värkkäilykuvia löytyy lisää täältä


Kuva: Tiina Pietilä, Keramiikkapaja TiinaMari


http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/



http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/



http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/



http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/



http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kesän satoa



Ostimme Tyrnävän siemenpottumarkkinoilta 5 kilon pussin erinomaista Timoa ja siitä saatiinkin maailman parhaat uudet potut. Pottumaahan ei satsattu, vaan se raivattiin nokkospuskaan. Isäntä käänteli maan pariin kertaan jyrsimellä, potut lykättiin maahan, mullattiin kerran ja satoa tuli ilman sen kummempia ponnisteluja! Nyt varastossa on saavillinen eli 30 kiloa pottuja, jotka luultavasti ovat siellä vielä keväälläkin. Eli saadaan siemenperunat omasta takaa ja voidaan taas ihailla kasvun ihmettä.


Kokeilin ensimmäistä kertaa superherkun ja terveyskasvin lehtikaalin kasvatusta. Kasvatin osan taimista itse ja muutaman ostin puutarhalta. Osa taimista oli tummempaa mustakaalta, joka tunnetaan myös nimellä palmukaali. Lehtikaali kasvoi hyvin ja sitä oli mukava katsella, kunnes ötökät iskivät siihen, enkä monista yrityksistä huolimatta saanut niitä häädettyä. Muutaman kerran sain lehtiä itse maistella. Arvasin, että huonosti käy! Kerran olen nimittäin kasvattanut parsakaalta ja hävisin taistelun isoille, vihreille madoille.



Kukat kasvoivat hyvin! Kehäkukkaa kylvin suoraan kasvilavaan ja samettikukkaa jopa esikasvatin. Molemmat kukat toimivat puutarhurin apuna ötökkähäädössä ja kehäkukat ilostuttivat myös vaasissa sisällä ja ulkona. Loppukesästä myös lempikukat gladiolukset ja liljat kukkivat komeina.

Olen kasvattanut monena kesänä myös auringonkukkia: isoja, korkeita, pieniä, erivärisiä, kerrottuja jne. Tänä vuonna vain yksi iso kukka kukki - kiitos siitä!


Tässä tillirivin sato korjattuna. ihana-aromista maustetta tuli varastoon melkein kahden kaupan maustepussin verran. Kasvulaatikossa kasvoi myös sileälehtistä persiljaa, lempimaustetta kirveliä, ruukuissa minttua, basilikaa, rosmariinia ja rakuunaa ja ne kaikki käytetiin tuoreeltaan. Onneksi en alkanut ähräämään kuivaamisen kanssa! 



 

Kasvatin myös härkäpapua, toista superfoodia ja tässä koko kesän sato. Härkäpapuhan ei ole mikään papu vaan hernekasvi, jota on Suomessa viljelty jo ammoisina aikoina. Nyt kasvi on tullut muotiin maukkaana ja muodikkaana proteiinin lähteenä. Aikaisemmin olin kokeillut härkäpapua ruuissa rouheena ja mieluumin käytän kyllä kotimaista tuotetta kuin esimerkiksi ulkomaista tuontisoijaa. Papanoitten keittämisen jälkeen ne kuorittiin ja vihreä sisus maistui meille kaikille, niin ihmisille kuin koirillekin. 


Ostin puutarhalta myös pari pensastomaattia ja yhden chilin taimen. Tässä chilin loistava sato, jota pakkanen on päässyt jo vähän nipistämään. Sadon koko selviää kun chiliä vertaa vieressä olevaan naulan kantaan. Eipä ollut hurraamista tomaattisadossakaan, mutta sain sieltä kumminkin muutamat makoisat tomaatit leivän päälle.

Kasvamassa oli myös pari kesäkurpitsan ja jättikurpitsan tainta. Kesäkurpitsat kasvoivat suhteellisen hyvin ja sain puolenkymmentä kurpitsaa ihan hyötykäyttöön. Jättikurpitsa kasvoi joenpenkalla siinä missä aina ennenkin. Kolmeen kuukauteen taimissa ei tapahtunut yhtään mitään muutosta, vaikka alkukesästä niillä oli molemmilla jopa omat pikku kasvihuoneet tuomassa lämpöä. Aikaisempina kesinä jättimäiset kasvustot kasvoivat melkein naapurin puolella toisella puolella jokea ja satoa tuli kymmeniä kiloja. Isoista keltaisista kurpitsoista olisi ollut kiva kaivella syyskoristeita.

Niin, että kannattiko? Kyllä kannatti! Jos ei tullut mahtisatoa, niin tulipahan ainakin paljon silmänILOA!