Joulun odotusta

 

Valkoinen amaryllis availee kukkiaan. Luvassa on 14 kukkaa.

Joulun tunnelmaa tuli ilman suursiivousta. Riitti vain, että pesin, silitin ja vaihdoin jouluisemman liinan olohuoneen pöydälle. Tässä Marimekon lempikuosi: Eija Hirven vuonna 2009 suunnittelema Kumina, josta löytyy kolme kaunista väriversiota levitettäväksi olohuoneen isolle pöydälle.

Valoa pimeyteen - (mäykky)heijastimet heilumaan!

Nyt on facebookissa menossa kahden mäyräkoiran Matin ja Niilon Siiri-emännän alkuun ponkaisema kampanja Taikaviitta – Siistii olla nolo, jossa kaikkia kannustetaan näkymään paremmin pimeässä.

Taikaviitta ei ole todellakaan nolo juttu, eikä ole noloa laittaa heijastimet heilumaan. Heijastinvalikoima on nykyaikana todella monipuolinen ja laadukkaista heijastinmateriaaleista voi itsekin tehdä mieluisia heijastintuotteita ja heijastinkoruja. 

Eilen kehittelin vähän fiinimpää hihaheijastinta ja ikiaiheet eli mäyräkoirat ovat olleet heijastinkorujen malleina jo monta vuotta. Nyt olen tehnyt myös ison kasan helmikoruja - enkeleitä ja korentoja. Korennot on tehty Helmikaupan ohjeella.



Tässä heijastin on 1960-luvulta eli TALJAn (Tapaturmantorjunta-yhdistyksen liikennejaos 1938 – 1971) heijastin vuodelta 1961, jolloin Philips lahjoitti kaikille Suomen kansakoulujen ekaluokkalaisille tämmöiset heijastimet. Tämä meidän aarre on Hannun veljen peruja. Nyt meillä on paljon enemmän valinnanvaraa heijastintuotteissa!

Uudet hihaheijastimet. Pohja huopaa, päällä pitsiä. Ja kehtaa kyllä käyttää!

Iso läjä korentoja ja kaikki tietysti erilaisia.

http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/

Karkkarifiguuri on rakas kestosuosikki - tietenkin! Löytyy itsetehtyjä piparimuotteja, tyynyjä, kasseja, keramiikkaa, kutistemuovijuttuja ja näitä huopaheijastimia.

http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/

http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/





 

Viimevuotisia värkkäyksiä: heijastimia ja avaimenperiä.

Pitsa, josta tulikin aivan jotain muuta

Yhtäkkiä vaan teki mieli pitsaa! Ei muuta kuin uuni lämpiämään ja taikinan tekoon. Mutta minäpä olikin just raivannut kaikki keittiön kaapit ja vanhentuneet kuiva-aineet: jauhot, ryynit, siemenet, leseet jne. oli heitetty joko pois tai sitten luovutettu luonnon kiertoon linnuille. Kaapista löytyi kyllä jauhoja, mutta ei kuivahiivaa, kun nekin olivat vanhentuneet terveellisemmän vuoden aikana. 

Onneksi pitsapohjan voi tehdä leivinjauhetaikinastakin ja pääsin kokeilemaan ilmaislahjan Kotilieden Ison leivontakirjan ohjetta. Sain tämän ilmaiskirjan jonkun lehtitilauksen kylkiäisenä ja kirja vaikutti pikaisesti selattuna tosi hyvältä ja monipuoliselta.

Kirjassa oli kiireiselle pitsanhimoiselle hyvä pohjan ohje: 

• 5 dl vehnäjauhoja 
• 2 tl leivinjauhetta
• ¼ tl suolaa
• 75 g voita tai margariinia
• 2 dl maitoa. 

Sulatettu ja jäähdytetty rasva sekoitetaan jauhoihin ja lopuksi lisätään maito ja taikina sekoitetaan nopeasti sopivaksi taikinaksi.  Muovasin taikinan kiinteäksi leivinpaperin ja jauhojen avulla (minä en nimittäin käsiäni taikinoihin sotke). Ja tietysti tapani mukaan vähän muuntelin ohjetta. Korvasin osan jauhoista spelttijauholla kuten tavallista, suolan vaihdoin yrttisuolalla, käytin voita (tietysti) ja maidon sijasta laitoinkin vettä. Heitin joukkoon myös pussinpohjat kuivettunutta parmesanraastetta.

Koska tänä terveysvuonna en ole juurikaan käyttänyt säilykkeitä, ei kaapissa ollut tomaattimurskaa, eikä löytynyt paljon muitakaan täytteitä. Korvasin tomaatin ranskankermalla ja täytteeksi tuli yksi nahistunut kesäsipuli sekä viimeistä käyttöpäivää huutava paketillinen Jamón Serrano –kinkkua. Oliiveja sentään löytyi purkillinen ja ne laitoin myös mukaan. Mausteeksi riitti mustapippuri.

Pitsasta tulikin lippujen lopuksi nyt niin muodikas ranskalaissaksalainen herkku eli Flammkuchen! Tässä uunin arinalla paistettavassa avopiirakassa täytteenä on alunperin vain ranskankermaa, savustettua sianlihaa ja keväisin ehkä lisänä tuoretta sipulia. 

Ja tällä pohjalla taidan tehdä ”pitsat” jatkossakin. Pohja passaa varmaan myös muihin avopiirakoihin, jotka yleensä teen yksinkertaisella sekoitetun rahkavoitaikinan ohjeella niukoin täyttein ilman tuorejuustoja.

Onkos tullut kesä?

Kesä on tullut taas talven keskelle! Talvea ja lunta kesti vain muutaman päivän. Nyt maa on taas aivan lumeton ja suunnittelen jopa myöhäistä perennapenkin perkkausta.

Tunnelmoidaan sitten sisällä kynttilöitä poltellen ja köllötellään takkatulen lämmössä. Onneksi näin joulun alla on kaikenlaista pientä puuhaa ja värkkäilyä. Niin - ja onneksi ei ole lumitöitä!
 

Herkkä ja vaatimaton jouluruusu ilahduttaa.

Tunnelmaa terassilla.

No, nyt tuli talvi!

Perjantain ja lauantain välisenä yönä satoi viimein lunta ja sitä tulikin ihan kolattavaksi asti! "Talkkari" oli (taas) omilla reissuillaan, joten oli pakko kolata pikkukoirapiha ja käytävät koira-aidan vierustalle ja isolle puolelle. Ei haittaa - kunto kasvaa kohisten talkkarin apulaisella.

Nora oli vähän ihmeissään aamulla, kun maa oli aivan valkoinen. Ja Pyry oli taas omassa elementissään ja nimensä veroinen. Pyry ei kyllä mielellään tassujaan kastele kostean kylmällä pihalla, mutta heti kun on vähän pakkasta ja lunta niin vauhti onkin aivan toinen.

Tavallisesti poikaa saa houkutella postireissulle, mutta nytpä homma menikin aivan toisin päin. Molemmat äiti sekä poika viihtyivät tuntitolkulla pihassa ja saivatpa päästäisen eräksi vauhdikkaan jahtitapahtuman päätteeksi.

Nora se pyyhkii tassunsakin käskystä! Valitettavasti mummeli on koko ikänsä ollut tosi äänekäs. Onkohan mummelin omakin kuulo jo mennyt? Tässä pätkässä on myös ääninäyte mukana.

Lunta odotellessa......

Tuttu teekuppi Annalla ja Alexilla

Kirpparilta joskus ostettu Arabian kauniin sininen teekuppi vilahti taas Solsidanin jaksossa, jossa Anette ja Mickan olivat kyläilemässä Annan ja Alexin luona. Pariskunnan iloisen värikkäässä retrotyyliin sisustetussa kodissa vilahtaa muitakin tosi kauniita esineitä, astioita, huonekaluja ja pirtsakoita retrokuoseja. Tässä räiskyvän värikylläisessä kodissa tunnelma on aivan toinen kuin Mickanin ja Fredden skandinaavisen niukasti ja tyylikkään viileästi sisustetussa avarassa ja valoisan vaaleassa luksuskodissa.

Arabian S-sarjan kivitavarateekupin ja asetin on suunnitellut Ulla Procopé ja kauniin käsinmaalatun kukkakuvion sarjaan Hilkka-Liisa Ahola. Ahola työskenteli muutaman harjoitteluvuoden jälkeen Arabian taideosastolla vuosina 1947 - 1974. Teekupin kuvio on suunniteltu 1971 ja se on ollut tuotannossa 1970-luvun alussa. S-sarjaa on myös tunnettu Ruska-astiasto. 

Täältä Laatutavara.comin sivuilta Facebookista löytyy lisää tietoa Aholasta ja hänen töistään.

Kuvankaappaus: YLE Areena, Solsidan - Onnea onkimassa.