Hyvää uutta vuotta 2016!

Joulukorttimuistoja

Joulukorttien tekeminen ja lähettäminen on rakas ja tällä hetkellä ainut jouluperinne, josta en ole vuosien aikana vielä luopunut. Tänä vuonna harkitsin tosin ensimmäisen kerran vakavasti, että jätän joulukortitkin lähettämättä ja lahjoitan sopivan summan jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle. Moni varsinkin vanhempi odottaa ja arvostaa perinteistä joulutervehdystä, joten iso nippu kortteja lähti tänäkin vuonna. Mietitään asia taas ensi vuonna uudemman kerran.

Olen koko ikäni tehnyt käsillä kaikenlaista - ommellut, rakentanut, askarrellut, tuunannnut ja värkkäillyt erilaisista materiaaleista. Muistan nuoruusajan kokeilut, kun tilasin mm. Tee itse -lehden kautta erilaisia uusia askartelumateriaaleja uunissa sulatettavia muoveja, muovailumassoja jne. 1970-luku olikin värkkäilyni kulta-aikaa. Näpertelyvimma sai vauhtia varsinkin joulun alla ja nyt vanhempana kaikenlainen näprääminen ja askartelu on päässyt taas uuteen vauhtiin. Nykyisin lehdet, netti ja taitavien, luovien ihmisten blogit ovat täynnä ideoita ja kaupat sekä nettikaupat pullollaan mitä erilaisempia ja innostavampia materiaaleja, joiden avulla voi toteuttaa itseään ja ehkäpä ilahduttaa myös ystäviään.

Sain viime vuonna joulun alla tädiltäni nipun vanhoja joulukortteja, jotka olin antanut heille vuosikymmenien aikana. Nyt kaikki nuo kortit on skannattu arkistoon talteen. Omiakin vanhoja kortteja on tallessa yli 50 vuoden ajalta, ja olen säilyttänyt viimeisten kymmenien vuosien ajalta kaikki ne kortit, jotka on itse askarreltu tai tilattu omista valokuvista. Ovathan ne persoonallisia ja ainutlaatuisia! 

Vanhin itse tehty tädillä säilynyt joulukortti on vuodelta 1976 ja 38 vuoden ajalta puuttui tädiltä vain viiden joulun kortit. Kaikki kortit ovat olleet joko itse tehtyjä alusta loppuun erilaisilla tekniikoilla tai sitten tulostettu tai painatettu omista valokuvista. Viime vuosina jakelu on ollut niin laajaa, että korttitehtailu on jäänyt ja viimeisten vuosien kortit onkin tehty teetetty usein omista valokuvista tai muuten suunniteltu itse kuvankäsittelyn menetelmin.

Monenlaista tekotapaa on tullut vuosien varrella kokeiltua. Tekniikoista löytyy: tussi, akvarelli, metallifolio, ristipistotyö, virkkaus, lasimaalaus, kohovärit, askartelumassa, huopa, kalvoväri, helmet, sormiväri, kuviopaperit jne.

  

Tonttutyttö vuodelta 1976

Joulupossut 1979

Kortin pieni ristipistotyö 1982

Vuoden 1983 korteissa oli virkattu lumihiutale.

Omppu 1983

Huopakuvio 1980-luvun lopulta

Helmiaskartelua kortteihin 2000-luvun lopulla

Tämä lienee viimeisin itse askarreltu kortti 2000-luvun lopusta.

Jouluiloa Joenpenkalta!

Vauhdikkaat mäyräkoirat Joenpenkan Wanha Emäntä Nora sekä Peräkamarinsohvaperunapoikansa Pyry eivät pysy niin kauaa aikaa kunnolla paikoillaan, että koiramainen joulukuva onnistuisi, joten ihastuttavat puiset mäykyt kera poron toimivat sijaisina. Vanha ja rakas joulukoriste on kirpparilta joskus ostettu Lapin tyttö ja seuraksi sopivat erinomaisesti myös LOVIn kauniit kuuset.

PS. kuvausyrityksen tuotosta vuodelta 2013 voi kurkkia täältä!

Jouluiloa kaikille!

Joulun odotusta

 

Valkoinen amaryllis availee kukkiaan. Luvassa on 14 kukkaa.

Joulun tunnelmaa tuli ilman suursiivousta. Riitti vain, että pesin, silitin ja vaihdoin jouluisemman liinan olohuoneen pöydälle. Tässä Marimekon lempikuosi: Eija Hirven vuonna 2009 suunnittelema Kumina, josta löytyy kolme kaunista väriversiota levitettäväksi olohuoneen isolle pöydälle.

Valoa pimeyteen - (mäykky)heijastimet heilumaan!

Nyt on facebookissa menossa kahden mäyräkoiran Matin ja Niilon Siiri-emännän alkuun ponkaisema kampanja Taikaviitta – Siistii olla nolo, jossa kaikkia kannustetaan näkymään paremmin pimeässä.

Taikaviitta ei ole todellakaan nolo juttu, eikä ole noloa laittaa heijastimet heilumaan. Heijastinvalikoima on nykyaikana todella monipuolinen ja laadukkaista heijastinmateriaaleista voi itsekin tehdä mieluisia heijastintuotteita ja heijastinkoruja. 

Eilen kehittelin vähän fiinimpää hihaheijastinta ja ikiaiheet eli mäyräkoirat ovat olleet heijastinkorujen malleina jo monta vuotta. Nyt olen tehnyt myös ison kasan helmikoruja - enkeleitä ja korentoja. Korennot on tehty Helmikaupan ohjeella.



Tässä heijastin on 1960-luvulta eli TALJAn (Tapaturmantorjunta-yhdistyksen liikennejaos 1938 – 1971) heijastin vuodelta 1961, jolloin Philips lahjoitti kaikille Suomen kansakoulujen ekaluokkalaisille tämmöiset heijastimet. Tämä meidän aarre on Hannun veljen peruja. Nyt meillä on paljon enemmän valinnanvaraa heijastintuotteissa!

Uudet hihaheijastimet. Pohja huopaa, päällä pitsiä. Ja kehtaa kyllä käyttää!

Iso läjä korentoja ja kaikki tietysti erilaisia.

http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/

Karkkarifiguuri on rakas kestosuosikki - tietenkin! Löytyy itsetehtyjä piparimuotteja, tyynyjä, kasseja, keramiikkaa, kutistemuovijuttuja ja näitä huopaheijastimia.

http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/

http://www.juttujajoenpenkalta.blogspot.fi/





 

Viimevuotisia värkkäyksiä: heijastimia ja avaimenperiä.

Pitsa, josta tulikin aivan jotain muuta

Yhtäkkiä vaan teki mieli pitsaa! Ei muuta kuin uuni lämpiämään ja taikinan tekoon. Mutta minäpä olikin just raivannut kaikki keittiön kaapit ja vanhentuneet kuiva-aineet: jauhot, ryynit, siemenet, leseet jne. oli heitetty joko pois tai sitten luovutettu luonnon kiertoon linnuille. Kaapista löytyi kyllä jauhoja, mutta ei kuivahiivaa, kun nekin olivat vanhentuneet terveellisemmän vuoden aikana. 

Onneksi pitsapohjan voi tehdä leivinjauhetaikinastakin ja pääsin kokeilemaan ilmaislahjan Kotilieden Ison leivontakirjan ohjetta. Sain tämän ilmaiskirjan jonkun lehtitilauksen kylkiäisenä ja kirja vaikutti pikaisesti selattuna tosi hyvältä ja monipuoliselta.

Kirjassa oli kiireiselle pitsanhimoiselle hyvä pohjan ohje: 

• 5 dl vehnäjauhoja 
• 2 tl leivinjauhetta
• ¼ tl suolaa
• 75 g voita tai margariinia
• 2 dl maitoa. 

Sulatettu ja jäähdytetty rasva sekoitetaan jauhoihin ja lopuksi lisätään maito ja taikina sekoitetaan nopeasti sopivaksi taikinaksi.  Muovasin taikinan kiinteäksi leivinpaperin ja jauhojen avulla (minä en nimittäin käsiäni taikinoihin sotke). Ja tietysti tapani mukaan vähän muuntelin ohjetta. Korvasin osan jauhoista spelttijauholla kuten tavallista, suolan vaihdoin yrttisuolalla, käytin voita (tietysti) ja maidon sijasta laitoinkin vettä. Heitin joukkoon myös pussinpohjat kuivettunutta parmesanraastetta.

Koska tänä terveysvuonna en ole juurikaan käyttänyt säilykkeitä, ei kaapissa ollut tomaattimurskaa, eikä löytynyt paljon muitakaan täytteitä. Korvasin tomaatin ranskankermalla ja täytteeksi tuli yksi nahistunut kesäsipuli sekä viimeistä käyttöpäivää huutava paketillinen Jamón Serrano –kinkkua. Oliiveja sentään löytyi purkillinen ja ne laitoin myös mukaan. Mausteeksi riitti mustapippuri.

Pitsasta tulikin lippujen lopuksi nyt niin muodikas ranskalaissaksalainen herkku eli Flammkuchen! Tässä uunin arinalla paistettavassa avopiirakassa täytteenä on alunperin vain ranskankermaa, savustettua sianlihaa ja keväisin ehkä lisänä tuoretta sipulia. 

Ja tällä pohjalla taidan tehdä ”pitsat” jatkossakin. Pohja passaa varmaan myös muihin avopiirakoihin, jotka yleensä teen yksinkertaisella sekoitetun rahkavoitaikinan ohjeella niukoin täyttein ilman tuorejuustoja.