Millehän sitä oikein alakas?

Viime vuonna tuli värkkäiltyä kaikenlaista. Olen hurahtanut aivan totaalisesti helmihommiin, joten tuli kyllä näprättyä! Homma on todella rentouttavaa ja rauhoittavaa, enkä ole vielä villiintynyt aikuisten värityskirjoista. Onneksi netistä löytyy monia hyviä helmikauppoja, sillä Oulun kaupoissa ei ole kummoiset valikoimat helmiharrastuksiin.  Jo edellisen vuoden puolella tein läjäpäin huopapalloista, erilaisista helmistä ja amuleteista avoinkoruja.

Alla olevat mäykkyavaimenperät tein alkuvuodesta hyväntekeväisyyshuutokauppaan.

Rakas ja tuttu aihe on tietysti mäyräkoira ja karkkarifiguuria onkin käytetty vaikka missä. Erään joulun alla ompelin joululahjoiksi 13 mäyristyynyä ja tänä vuonna samaa kuvio löytyy kasseista. En vaan nyt viitsinyt ruveta ompelemaan, vaan kopioin kivoja kankaita ja siirsin kalvokuviot silittämällä kasseihin. Tein myös karkkariheijastimia ja syksyllä innostuin tekemään heijastinkorentoja.  

Kangaskassien mäykkykuvitusta. Laiska ihminen ei viitsinyt ommella vaan kopioi kuvat ja tikkaukset.

Yhden ompeluhomman tein kuitenkin ja kassin lahjaksi mäyräkoiran pikkuemännälle.

Kasa mäykkyheijastimia.

Korentoja valmiina lentämään omaan kotiin.

Nuukailin ja ekoilin viime vuonna ja päätin jo vuoden alussa, että annan vain itse tehtyjä lahjoja.  Rannekoruja tehdessäni mietin lahjan saajaa ja hänelle sopivia värejä, helmien ja värien viestiä, joten jokainen koru on uniikki – toista samanlaista ei maailmasta löydy! Mitään valmiita malleja ei ole, sillä en jaksa enkä viitsi tehdä mitään valmiin mallin mukaan.  Kaikki tekeleet ovat omanlaisiaan.

 

Kesällä tutustuin uutena materiaalina betoniin ja kokeilut jatkuvat varmaan myös tänä kesänä.  Olen seurannut betonoosin tartuttamien palstoja facebookissa ja ihan totaalista hulluutta en ole kyllä vielä itsessäni huomannut. Pääsin tekemään myös ihan oikeaa keramiikkaa ja kokeilemaan miten savi taipuu käsissä, kun TiinaMarin keramiikkapajalla oli siihen hyvä mahdollisuus. Ja mäykkyjä tuli sielläkin uunista ulos!

Syksyllä sain pitkän vetkuttelun, suunnittelun ja aikomisen jälkeen viimeinkin verhoiltua rakkaan kirpparilöydön. Löysin myös tarkempaa tietoa tästä kaunislijaisesta 1960-luvun tuolista ja niin surkeasta koiran nojatuolista tuli upea designhuonekalu, oikea keräilyharvinaisuus ja arvokin nousi aika tavalla. Tilasin verhoilukankaat netistä, eikä niihin mennyt montaa kymppiä. Suurin homma oli purkaa alkuperäinen verhoilu. 1960-luvun uutuusmateriaali vaahtokumi oli mennyt aivan kuvaksi koppuraksi ja pölisi. Vahvistin  satulavyöt, laitoin uudet, napakat pehmusteet, tein vuoren ja kiinnitin päällyskankaan kunnolla nupinauloilla. Oli kyllä kova homma, mutta kyllä kannatti!

Nojatuolista on purettu kaikki vanha ja käyttökelvoton.

Siro ja kaunislinjainen nojatuoli valmiina.

Tilasin jo uusia helmiä, sillä helmikoruja, heijastimia, aurinkosieppareita ja joulukoristeita tehdessä varastot hupenivat. Ehkä tartun ensimmäisenä ihanan värisiin, pehmeisiin huopapalloihin….

Joulukoristeita/aurinkosieppareita.

Ystävälle tehty Vuodenajat-aurinkosieppari.