perjantai 5. tammikuuta 2018

Uusi vuosi - uudet mukavat värkkäilyt (toivottavasti)

Korkkiporot pääsivät myös jouluasetelmaan ja nettikorttikuviin. Poroja paimentamassa 60-lukulainen Lapin tyttö, seuranaan Tallinnasta joskus ostetut puumäyrikset. Taustalla LOVIn kauniita puukuusia.



 



Tässä loppuvuoden värkkäilyjä. Jouluaskartelut odottivat oikeaa hetkeä ja enemmän kului aikaa suunnitteluun, kuin itse tekemiseen. Meillä löytyy materiaalia vaikka kuinka tämän tyyppiseen pullonkorkkiaskarteluun, sillä vintissä on valtava pahvilaatikollinen erilaisia korkkeja. Keksittiin muinoin, että säästetään kaikki korkit. Ja on säästetty. Siellä on monia kerroksia ja nyt käytössä oli vain tuorein osa, kun etsin materiaalia näihin poroihin. 

Aluksi oli tarkoitus tehdä muutama iso poro syksyllä kaadetuista koivuista, mutta lumi peitti alleen materiaalit, eikä isäntäkään oikein ollut innostunut sahaamisesta. Luulin, että olin itse keksinyt nämä porot, mutta joku oli jo ehtinyt ensin. Suurin ongelma oli löytää sopivat sarvet poroille. Parhaaksi osoittautuivat syreenin oksat. Poroja syntyi 13 kappaletta. Nyt tokasta on jäljellä enää 5, sillä suurin osa pääsi omaan (toivottavasti rakastavaan) kotiin. Osa jouluasetelmista sai alustan koivukiekosta, mukaan tuli myös vanhasta kirjasta taiteltu kuusi.

Niukkuusteema ja kierrätysajattelu tai aineettomien lahjojen antaminen jatkuu myös tänä vuonna. Ja tulen edelleenkin tekemään kaikki lahjat itse - sori vaan! Lahjan mukana olen antanut ohjeen: jos lahja ei miellytä, sen voi ihan hyvin vaikka polttaa (jos on siihen sopiva materiaali), lahjoittaa edelleen tai myydä vaikka kirpparilla. Sillä ajatushan on tärkein! Itse olen saanut hyvää mieltä, kun olen suunnitellut lahjaa ja ajatellut lahjan saajaa sitä tehdessä. Toivottavasti myös lahjan saajalle tulee hyvä mieli, onhan lahja ainutlaatuinen ja ajatuksella tehty.

Yhden lupauksen tälle vuodelle annan.  Tulen askartelemaan säännöllisesti joka viikko ja lupaan laittaa värkkäyksistä myös kuvia tänne. Kovin laajamittaiseen massatuotantoon en toivottavasti taas haksahda. Kerran tein käpytonttuja 120 kipaletta, eikä akuutti tenniskyynärpää siitä ainakaan parantunut.

2 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

Oi,kuinka kivaa, että herättelivät tälläisen blogin hereille. Nuo mäyrikset ovat mainioita, tietty. Vähän töpöhäntäisiä, tai sitten minun vanhat silmäni alkavat olla pois kartalta. Terveiset Kirkkonummelta! Marja-Leena.

Marja J kirjoitti...

Kyllä nuo Tallinnan mäykyt aika tyyliteltyjä ovat. Vanhoja tuliaisia vuosien takaa ja ovat kuuluneet perinteiseen jouluasetelmaan jo vuosia. Nyt saivat kavereiksi uudet porot ja osaavat kyllä käyttäytyä tosi hyvin! Eivät lähde ajamaan tai innostu niistä liikaa niin kuin edesmennyt Nora-mummeli pohjoisen reissuilla.